Ihanaa, syksy!

Rakastan kesää. Rakastan astella kuumalla hiekalla, rakastan vihreitä lehtiä puissa ja mansikoita jäätelön päällä. Rakastan sitä, miltä kesän kuuma ilma tuoksuu - mutta rakastan myös sitä, miltä tuoksuu kesän jälkeen. Kun astuu ulos, ja tuntee ensimmäisen viileän tuulenvireen ihollaan. Ilma myös tuntuu erilaiselta, viileältä ja raikkaalta.

Syksyssä on jotain niin kovin tunnelmallista ja kaunista. Luonto vaipuu horrokseen. Marraskuussa maa on jo yleensä kuollut - kasvit ja lehdet makaavat mustassa maassa, kunnes lumivaippa peittää kaiken alleen. Se kaikki tapahtuu niin kauniisti - luonto tarjoaa kauneimmat värisävynsä ja luovuttaa kasvattamansa vihannekset ja hedelmät. Tuuli viilenee lempeästi, päivä päivältä, aurinko pilkahtelee vielä tovin ja syyssateet saavat maan tuoksumaan.

Kun kävelee tietä pitkin, voi aika ajoin haistaa naapurien omenapuiden sadon. Metsässä tuoksuvat sienet. Luonto etenee vanhuuden päiviin kauniina ja alati muuttuvana, värikkäänä ja raikkaana syntyäkseen taas keväällä uudelleen.

Ja ihanaa on myös se, että on vihdoin lupa olla toimettomana sisällä, kääriytyä peittoihin ja lukea kirjoja kaakaomukillinen seuranaan. Päivän viettäminen sisätiloissa musiikkia kuunnellen ei enää tunnu synniltä. Myös pukeutumisrepertuaari laajenee - enää ei tukehdu kuumuuteen vaikka päällä olisi muutakin kuin shortsit ja ohueksi kulahtanut mökki-t-paita.

Ja ehkä kaikkein parasta syksyssä on - ainakin meille kuolemasta, pääkalloista, gootahtavista kynttilänjaloista ja kauhuleffoista valtavat kiksit saaville - että halloweenin suunnittelu ja fiilistely voi vihdoin alkaa!